SWI swissinfo.ch Pewin dataan nojaten: Sveitsin muslimiväestö oli 6,1 % (500 000) vuonna 2016. Nollamuutolla osuus nousisi 8,2 %:iin (660 000) vuoteen 2050 mennessä, keskiskenaariossa 10,3 %:iin (1 140 000) ja korkealla muutolla 12,9 %:iin (1 500 000). Muslimit ovat keskimäärin 13 vuotta muita eurooppalaisia nuorempia. Pew oletti hedelmällisyysluvuksi 2,1 muslimeilla ja 1,5 muilla.

Vertaisarvioitu artikkeli projisoi wavelet-menetelmällä muslimienemmistön 13 Euroopan maahan vuosina 2085 (Kypros) – 2215 (Liettua), muun muassa Ruotsiin 2125, Ranskaan 2135 ja Britanniaan 2180. Oletuksina ovat korkeampi syntyvyys (~1 lapsi enemmän/nainen) ja vuoden 2017 muuttotaso (n. 706 000 turvapaikanhakijaa/v, 86 % muslimeja). Kirjoittajat eivät esitä aikahorisontista epävarmuusvaraumaa, vaan kutsuvat keskiskenaariota ”todennäköisimmäksi” ja kuvaavat konkreettisia yhteiskunnallisia seurauksia vuoteen 2220 asti. Menetelmä ei ole väestötieteellinen kohorttimalli vaan signaalinkäsittelyä, ja muslimiväestön laskusääntö on ongelmallinen: kunkin viisivuotisjakson muslimimäärä saadaan lisäämällä osuus 0–4-vuotiaiden ikäryhmästä osuuteen koko väestöstä, vaikka nuo lapset sisältyvät jo koko väestöön. Sama korotettu osuus syötetään seuraavaan jaksoon, joten poikkeama kertautuu 40 kertaa vuoteen 2220 mennessä. Mallissa ei ole kuolleisuutta, muslimiväestön omaa ikärakennetta eikä syntyvyyden lähentymistä. Vertaa Pewin ja IIASA:n kohorttikomponenttiprojektioihin.

Uskontotieteilijä Teemu Pauhan arvion mukaan Suomessa oli viime vuoden alussa noin 140 000 muslimia ja määrä kasvaa noin 10 000 hengellä vuodessa. Juttu käsittelee Vaasan muslimiyhteisöä, joka on kasvanut osin kansainvälisten opiskelijoiden myötä — Vaasan yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuodessa — ja rukoilee kolmessa vuokratilassa. Yhteisö olisi kiinnostunut ostamaan Vetokannaksen kirkon ja muuttamaan sen moskeijaksi. Kirkkohallituksen johtavan arkkitehdin Edla Mäkelän mukaan Suomessa ei ole aiemmin muutettu kirkkoa moskeijaksi. Kyseinen kirkko ei ole myynnissä.

Jerusalem Post: Islamilaisten yhdyskuntien rekisteröity jäsenmäärä kasvoi Norjassa 72 000:sta (2006) arviolta yli 197 000:een (2025), noin +174 %. Norjan kirkon jäsenosuus puolestaan laski 85 %:sta (1994) 62 %:iin (2024).

The European Conservative referoi hollantilaisdemografi Jan Lattenin arviota: muslimien määrä kasvaisi nykyisestä noin miljoonasta (n. 6 %) 3–4 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä (n. 20 % 20 miljoonan väestöstä). Arvio olettaa muuttoliikkeen jatkuvan nykytahdilla.

San Pablo CEU -yliopiston demografisen observatorion raportti arvioi Espanjan muslimiväestön olevan 2,4–2,5 miljoonaa vuoden 2025 alussa eli noin 5 % väestöstä. Näistä noin 3,6 % oli ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja noin 1,4 % Espanjassa syntyneitä, joilla on vähintään yksi muslimitaustainen vanhempi. Vuonna 2024 syntyneistä vauvoista noin 11 %:lla oli vähintään yksi muslimitaustainen vanhempi. Raportin mukaan ero selittyy sillä, että musliminaisten hedelmällisyys on kaksin–kolminkertainen espanjalaisiin verrattuna. Ensimmäisen polven muslimimaahanmuuttajista noin 85 % on Afrikasta ja noin 65 % koko ryhmästä on marokkolaistaustaisia. Myös tässä julkaisussa muslimius on määritelty taustamaan ja vanhempien taustan, ei uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Saksan liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisviraston BAMF:n laskelma arvioi Saksassa asuvien muslimien määräksi 6,6–7,0 miljoonaa eli 8,0–8,5 % väestöstä vuonna 2025. Osuus on noussut 1,6–1,8 prosenttiyksikköä vuoden 2019 arviosta, mikä selittyy pääosin Lähi-idän kriisialueilta tulleella muuttoliikkeellä. Suurin taustaryhmä ovat turkkilaistaustaiset (39,4 %) ja sen jälkeen arabitaustaiset (29,4 %). Turkkilaistaustaisten osuus on laskenut vuodesta 2008. Kyseessä on hilauslaskelma, joka yhdistää mikrosensuksen 2025 ensitulokset ja vuoden 2020 Muslimisches Leben in Deutschland -tutkimuksen. Muslimeiksi lasketaan islaminuskoisten enemmistömaiden taustaiset, sekä maahanmuuttajat että heidän Saksassa syntyneet jälkeläisensä, ei uskonnollisen itseidentifikaation perusteella, minkä vuoksi tulos esitetään vaihteluvälinä.

Rekrytoinnin suurimmat pulmat johtuvat hakijoiden opettajankoulutuksen, opettajakokemuksen tai riittävän suomen kielen taidon puutteesta. Kolmasosa opetuksen järjestäjistä pystyy ja kolmasosa ei pysty huolehtimaan riittävästä tuesta nykyisillä resursseilla. Tunnit ovat usein ilta-aikaan, ja vain noin puolet oman äidinkielen opettajista teki yhteistyötä valmistavan opetuksen opettajan tai erityisopettajan kanssa. Opettajien mukaan laatu paranisi, jos opetus järjestettäisiin iän mukaan ja oppimäärä palautettaisiin opetussuunnitelman perusteisiin. Arvioinnin otsikossa lukee vaikuttavuus, mutta se määritellään raportissa opetuksen kyvyksi ja mahdollisuuksiksi tukea tavoiteltuja muutoksia, ja aineisto on kysely. Oppimistuloksia ei mitattu, joten siitä vaikuttaako opetus kielitaitoon tai koulumenestykseen ei ole Suomessa tietoa.

Vuoden 2024 yleisavustus oli 22 475 000 euroa vieraskielisille sekä 75 000 euroa saamen- ja romanikielisille oppilaille. Sama summa kattaa kolme asiaa: suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen, muun opetuksen tuen ja oman äidinkielen opetuksen. Laskentaperusteet ovat julkiset vaikka jako ei ole: opetustunnin laskennallinen kustannus on 25 euroa, avustusta maksetaan enintään 86 prosenttia hyväksyttävistä laskennallisista kustannuksista, ja omaa äidinkieltä enintään kaksi viikkotuntia jokaista neljän oppilaan laskennallista ryhmää kohti. Kahdella oppilaalla ryhmä syntyy, jos neljää ei saada kokoon.

Syksyllä 2025 opetukseen osallistui 24 827 oppilasta ja opiskelijaa, kieliä oli 63 ja järjestäjiä 85. Syksyllä 2018 luvut olivat 20 732, 58 ja 88, joten osallistujamäärä on kasvanut noin viidenneksen ja järjestäjien määrä on pysynyt paikallaan. Suurimmat kielet syksyllä 2025 olivat venäjä 5 931, arabia 3 019, somali 2 108, ukraina 1 746, englanti 1 361 ja albania 1 206. Ukraina kasvoi 105 oppilaasta 1 746:een kolmessa vuodessa.

Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksen luku vuodelta 2014: kolme neljästä arvioi suomen tai ruotsin taitonsa vähintään keskitasoiseksi. Lukua ei voi asettaa MoniSuomen 63 %:n rinnalle aikasarjaksi. Populaatiot eroavat — UTH kattoi 15–64-vuotiaat ulkomaista syntyperää olevat, MoniSuomi 20–74-vuotiaat ulkomailla syntyneet — eikä kysymyksenasettelu ole sama. Ero kertoo ennen muuta siitä, että kahdesta itsearviokyselystä ei saa trendiä.

THL:n väestötutkimus, 7 838 ulkomailla syntynyttä vastaajaa, keruu syyskuusta 2022 maaliskuuhun 2023. Kysymys esitettiin kaikille riippumatta siitä, oliko vastaaja osallistunut mihinkään koulutukseen, mikä tekee siitä ainoan koko väestöä koskevan kielitaitoluvun. Kaikista maahanmuuttaneista 63 % ilmoitti osaavansa suomea tai ruotsia vähintään keskitasoisesti: naisista 68 % ja miehistä 57 % (20–74-vuotiaat). Taustamaaryhmien ero on jyrkkä: Virosta tulleista naisista 89 %, Venäjältä ja Neuvostoliitosta tulleista naisista 80 % mutta miehistä 60 %, kun Kaakkois-Aasiasta tulleilla osuus on 44 % ja muusta Aasiasta, Amerikasta ja Oseaniasta tulleilla 40 %. Alue-ero kulkee odotusta vastaan: Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Keski-Uudellamaalla 70–71 %, Helsingissä 60 % ja Länsi-Uudellamaalla 59 %.

Erittelee MoniSuomen jakauman tarkemmin kuin yhteenlaskettu osuus: noin neljännes arvioi taitonsa erinomaiseksi, noin kolmannes aloittelijan tasoiseksi ja noin joka kymmenes ilmoitti, ettei osaa kumpaakaan kotimaista kieltä lainkaan. Kielitaito oli heikoin työn ja opiskelun perusteella tulleilla, joiden arjessa kieltä ei välttämättä tarvita ja joista osa on maassa väliaikaisesti. Sivu huomauttaa, että kyselyaineistoa tarvitaan siksi, ettei rekisteritieto riitä kielitaidon arviointiin.

Kotoutumiskoulutuksen kielellinen tavoite on B1.1, toimiva peruskielitaito. Selvityksen mukaan TEM:n kesällä 2024 ELY-keskuksille tekemässä kyselyssä ELY-keskusten hankkimissa koulutuksissa vuosina 2022 ja 2023 kaikista loppuun suorittaneista 32 % saavutti vähintään tason B1.1 ja noin 60 % jäi tasolle A2 tai sen alle. Tekijät Risto Karinen, Taru Aihinen, Jenna Siltala ja Olli Oosi. Raportin kansilehti on päivätty toukokuulle 2024, vaikka se siteeraa saman vuoden kesällä tehtyä kyselyä. Asiakirja on julkaistu hankeikkunassa toukokuussa 2025.

Suunnitelman ja sen mukaisen koulutuksen edellytykset: henkilö on työtön työnhakija, ensimmäisestä oleskeluluvasta tai oleskeluoikeuden rekisteröinnistä on enintään kolme vuotta, ja hän kykenee osallistumaan kokoaikaisesti kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin. Ehdot rajaavat järjestelmän ulkopuolelle työllistyneet työperäiset tulijat ja heidän puolisonsa, kotona lasten kanssa olevat, opiskelijat ja kaikki, joiden kolmen vuoden ikkuna on umpeutunut.

Vakiintuneessa, noin vuoden kestävässä työvoimakoulutuksena järjestettävässä kotoutumiskoulutuksessa on 13 000–14 000 opiskelijaa vuodessa ja kansanopistojen kokopäiväisessä kotoutumiskoulutuksessa noin 7 000. Vieraskielisiä oli Suomessa vuoden 2024 lopussa 610 148. Maahanmuuttajille suunnattuihin vapaan sivistystyön koulutuksiin osallistui 2024 Tilastokeskuksen mukaan 57 000 opiskelijaa, mutta ne ovat kevyempiä kuin tavoitteellinen kotoutumiskoulutus, eikä osallistuminen kerro saavutetusta tasosta.

Alan oma taustaraportti sääntelyn puutteesta: laki ei aseta tulkille pätevyysvaatimuksia, joten yksittäisen toimeksiannon voi hoitaa kuka tahansa. Vain oikeustulkin nimike on suojattu, ja Opetushallituksen oikeustulkkirekisteri on ollut olemassa vuodesta 2016, mutta viranomaista ei velvoiteta käyttämään rekisteriin merkittyä tulkkia. Raportti on etujärjestön ja sen ratkaisuehdotus on tulkkilaki, mutta kuvaus nykytilan sääntelemättömyydestä on tarkistettavissa lainsäädännöstä.

Hyvinvointialueet käyttivät tulkkaus- ja käännöspalveluihin 35,3 miljoonaa euroa vuonna 2024, noin neljä miljoonaa enemmän kuin 2023. Valtion suurimmat ostajat ovat tuomioistuinlaitos 4,5 miljoonaa, Maahanmuuttovirasto 3,8 miljoonaa (2,9 miljoonaa vuonna 2023) ja valtioneuvoston kanslia 2,6 miljoonaa. Kuntien menot pysyivät ennallaan. Kasvua selittää osin etätulkkaus, joka on lisännyt tulkkauksen käyttöä. Kokonaissummaa ei ole kenenkään laskemana, koska hankintoja ei tilastoida yhdenmukaisesti. Suomessa oikeus omakieliseen palveluun ei riipu maassaoloajasta. Tanskassa yli kolme vuotta maassa asunut maksaa terveydenhuollon tulkkauksen itse.

Taloustieteen tohtori Natalia Tolmacheva opiskeli suomea seitsemän vuotta saavuttamatta vaadittua tasoa, vaihtoi ruotsiin ja läpäisi tutkinnon kymmenen kuukauden opiskelun jälkeen ensiyrittämällä. Hän puhuu Suomessa pääosin englantia. Vuonna 2022 keskitason yleisen kielitutkinnon suoritti ruotsiksi 530 ja suomeksi 6 869, ja ruotsin kysyntä on kasvanut noin sadalla suorittajalla vuodessa. YKI-valmentaja Lidiia Salon mukaan ruotsi koetaan huomattavasti suomea helpommaksi. Opetushallituksen Saara Kalajoki tarjoaa toisen selityksen: valinta johtuu useimmiten siitä, että muutetaan ruotsinkieliselle alueelle tai ruotsinkielisen puolison mukana. Kotoutumishuolen esittää jutussa yksi haastateltu, Helsingin työväenopiston Kia Lindberg.

Kansalaisuus edellyttää tyydyttävää suullista ja kirjallista suomen tai ruotsin taitoa, joka osoitetaan tavallisimmin yleisellä kielitutkinnolla. Esitys lisää ehtoihin yhteiskuntatietoutta mittaavan kansalaisuuskokeen vuoden 2027 alusta. Koetta ei vaadittaisi, jos hakija on osoittanut kotoutumislain tavoitetasoa eli B1.1:tä vastaavan kielitaidon vähintään kahdella kielen osa-alueella. Sama B1.1 on kotoutumiskoulutuksen tavoitetaso, jonka loppuun suorittaneista saavuttaa 32 %.

Ruotsinkielisiä oli vuoden 2024 lopussa 285 360, noin viisi prosenttia väestöstä, ja määrän ennustetaan laskevan 281 789:ään vuoteen 2030 ja 260 973:een vuoteen 2050 mennessä. Jakauma on epätasainen: noin kolmannes asuu Pohjanmaalla, jossa ruotsinkieliset ovat niukasti enemmistönä, ja vaikka pääkaupunkiseudulla heitä on lukumääräisesti eniten — Helsingissä 36 945, Espoossa 20 246 — osuus kaupungin väestöstä on pieni. Kokoaja on ruotsinkielisten etujärjestö, mutta luvut ovat Tilastokeskuksen.

”Suomessa ei testata hoitajien ammatillista kielitaitoa lainkaan. Siihen ei edes ole olemassa testiä.” Laki vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöltä riittävää kielitaitoa määrittelemättä, mitä riittävä tarkoittaa, ja testattu on vain yleinen kielitaito. Sekä SuPer että Tehy pitävät tilannetta selvänä potilasturvallisuusriskinä. SuPerin kyselyssä yksi prosentti vastaajista arvioi ulkomailta rekrytoitujen ammatillisen kielitaidon riittäväksi. Liitot pitävät syynä sitä, etteivät työnantajat ole halukkaita satsaamaan kielenopetukseen.

Jäsenkysely 2.–22.9.2024 työsuhteessa oleville jäsenille, 3 255 vastausta. Kysymykseen vaaratilanteista (n = 2 157) vastasi 14 % kyllä, usein ja 39 % kyllä, joskus, eli 53 % oli havainnut vieraskielisen työkaverin kielitaidon puutteesta johtuvia vaaratilanteita. 23 % ei ollut havainnut ja 24 % ei osannut sanoa. Vastaajista 83 % oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että työkaverin heikko kielitaito kuormittaa heitä. Avovastauksissa toistuvat lääkehoito, kirjaaminen, hoito-ohjeiden ymmärtäminen ja se, että tehtäviä siirtyy suomea puhuvalle. Kysely on etujärjestön oma, vastaajat ovat valikoituneita ja kysymys mittaa havaintoa eikä kirjattua tapahtumaa. SuPer ajaa samassa yhteydessä pakollista B2-tason koetta valmistumisen ehdoksi.

HS:n haastattelu: työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes katsoo, että maahanmuuttajat saavat Kelan eläkkeitä liian helposti, ja että etuuksien ehtojen tiukentaminen kannustaisi tulemaan Suomeen töihin nuorempana sen sijaan, että tullaan vanhana eläkkeelle. Oikeus takuu- ja kansaneläkkeeseen syntyy kolmen vuoden Suomessa asumisen jälkeen, ja täysimääräinen takuueläke on noin 990 euroa kuukaudessa, sama summa maahanmuuttajille ja Suomessa syntyneille. Kyseessä on etujärjestön johtajan kannanotto, ei tutkimustulos: juttu ei esitä laskelmaa maahanmuuttajien eläkemaksukertymästä.

HS:n vieraskynä: maahanmuuttajien matalampi työllisyysaste ja korkeampi etuuksien käyttö heikentävät eläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituspohjaa.

Ulkomaalaistaustaisten mediaanituntipalkka oli 16,75 euroa ja suomalaistaustaisten 19,61 euroa vuonna 2022, eli 14,6 prosenttia pienempi. Ammattiryhmän sisällä ero on kuitenkin pieni ja kääntyy paikoin toisin päin: johtajilla ulkomaalaistaustaiset ansaitsivat 8,3 prosenttia enemmän (47,07 vs. 43,46 euroa), erityisasiantuntijoilla 3,7 prosenttia enemmän, ja asiantuntijoilla palkat olivat likimain yhtä suuret. Palvelu- ja myyntityöntekijöillä ero oli 3,4 prosenttia suomalaistaustaisten eduksi. Kokonaisero syntyy siis pääosin siitä, missä ammateissa ryhmät työskentelevät, ei samasta työstä maksetusta palkasta.

Osion ja kaavion luvut ovat työllisiä suhteessa 20–64-vuotiaaseen väestöön taustamaan ja sukupuolen mukaan (taulukot 115t ja 11rs). Ne eivät ole virallisia työllisyysasteita, koska työllisissä ovat mukana kaikenikäiset. Ryhmien vertailu on silti mielekästä, koska sama määritelmä koskee kaikkia taustamaita.

Selvitys yhdistää Maahanmuuttoviraston oleskelulupapäätökset vuosilta 2011–2021 Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin, joten se pystyy seuraamaan työllisyyttä sen mukaan, millä perusteella henkilö on maahan tullut. Tämä vastaa suoraan kysymykseen, työllistyvätkö työperusteisesti muuttaneet yhtä hyvin kuin kantaväestö. Vastaus on, että aluksi jopa paremmin: työluvalla tulleiden työllisyys ja ansiot ovat maahantulon alkuvuosina korkeammat kuin samanikäisillä ja samaa sukupuolta olevilla suomalaisilla, mutta ero häviää melko pian. Kymmenen vuoden kuluttua työluvalla tulleiden ja EU-kansalaisten työllisyysaste on noin 80 %, perheen tai opiskelun perusteella tulleiden noin 70 % ja kansainvälistä suojelua saaneiden noin 60 %. Ansioissa erot ovat suuremmat kuin työllisyydessä: kymmenen vuoden kohdalla työluvalla tulleet jäävät hieman verrokkiensa alle, EU-kansalaiset ja opiskelun perusteella tulleet yltävät runsaaseen 80 prosenttiin kantaväestön ansioista, kun taas suojelun ja perhesiteen perusteella tulleilla ansiot jäävät alle puoleen. Kaksi lukua kannattaa lukea erikseen. Ensimmäinen on lähtötaso: ensimmäisen oleskeluvuoden lopussa vain joka kymmenes kansainvälisen suojelun tai perheenyhdistämisen perusteella tullut oli töissä, ja suojelun perusteella tulleiden ansiotulot olivat ensimmäisenä kokonaisena Suomen vuonna 3 % suomalaistaustaisten tuloista. Toinen on kaventuminen: kymmenen vuoden kuluttua työluvalla ja suojelun perusteella tulleiden työllisyysero on enää 20 prosenttiyksikköä, kun se ensimmäisenä vuonna oli yli 80. Ryhmät lähestyvät toisiaan molemmista suunnista, sillä työluvalla tulleiden työllisyys myös heikkenee vuosien mittaan. Selvityksen tekijöiden itsensä yllättävin tulos on, etteivät opiskelun perusteella tulleet yllä samanikäisten suomalaistaustaisten tulotasoon, vaikka he opiskelevat pääosin korkeakouluissa ja asuvat maan elinvoimaisimmilla alueilla. Poismuutto on selvityksessä käsitelty, eikä se selitä eroja. Kymmenessä vuodessa maasta muuttaa 24 % opiskeluluvalla tulleista, 19 % työluvalla tulleista, 12 % perheenyhdistämisen ja 8 % suojelun perusteella tulleista — eli juuri niistä ryhmistä, joiden luvut ovat parhaat, lähtee eniten väkeä. Tekijät testasivat tämän toistamalla laskelman niillä, jotka pysyivät maassa koko jakson, ja tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Sen sijaan on syytä muistaa, että peruste on se, jolla henkilö alun perin tuli: opiskelija voi siirtyä työluvalle ja työluvalla tullut pysyvään oleskelulupaan, joten ryhmät eivät ole kymmenen vuoden kuluttua samoja ihmisiä samoissa asemissa. Aineistosta puuttuu myös 15 % luvan saaneista, joille ei löydy henkilötunnusta, ja puute on suurin juuri opiskelu- ja työperusteisissa luvissa.

Työperusteiset hakemukset vähenivät 25 % ja opiskeluperusteiset 4 % vuonna 2025 edellisvuodesta, ja syyksi kerrotaan talouden heikko kehitys. Suurimmat hakijamaat olivat Intia, Filippiinit, Kiina, Vietnam ja Thaimaa. Hakemuksia tuli yhteensä noin 180 000, ja niistä hyväksyttiin 80 %.

Etlan raportin mukaan työikäisen väestön väheneminen ja julkinen talous edellyttäisivät noin 44 000 hengen vuotuista nettomaahanmuuttoa, noin neljänneksen enemmän kuin vuoden 2025 toteuma 34 852. Esteiksi raportti nimeää korkean verotuksen, kielteiset asenteet ja kansainvälisen kilpailun osaajista. Työperäisen maahanmuuton talousvaikutukset syntyvät nopeammin kuin humanitaarisen.

Meta-analyysi 97 kenttäkokeesta ja yli 200 000 hakemuksesta yhdeksässä maassa. Syrjintää löytyi kaikkialta, mutta sen taso vaihtelee: Ranskassa ja Ruotsissa vähemmistöhakijan on lähetettävä 70–94 % enemmän hakemuksia kuin kantaväestön hakijan, Saksassa ja Yhdysvalloissa 25–40 % enemmän. Järjestys ei vastaa työllisyyseroja: OECD:n Settling In 2023 -raportissa ulkomailla syntyneiden ja maassa syntyneiden työllisyysero on Ranskassa 7 ja Alankomaissa 16 prosenttiyksikköä. Kirjoittajat toteavat itse, että tulokset ovat ristiriidassa useiden vakiintuneiden makrotason selitysten kanssa.

Kenttäkoe, jossa viisi keskenään samanveroista hakemusta lähetettiin kuhunkin tuhannesta avoimesta työpaikasta ja ainoa ero oli hakijan nimi. Yhtä monta yhteydenottoa kuin suomalaisnimisellä vaati englantilaisnimiseltä 1,45-kertaisen, venäläisnimiseltä 1,71-kertaisen, irakilaisnimiseltä 2,91-kertaisen ja somalinimiseltä 3,94-kertaisen hakemusmäärän. Somalitaustaisilla miehillä kerroin oli 4,97. Kaikki hakijat esitettiin Suomessa koulutettuina, joten kielitaito tai tutkinnon alkuperä ei selitä eroa. Koe mittaa työhönoton ensimmäistä porrasta eikä sitä, mitä työpaikan saamisen jälkeen tapahtuu.

Rotusyrjintää viiden vuoden aikana oli kokenut 45 prosenttia vastaajista, kun vuoden 2016 kyselyssä osuus oli 39. Korkeimmat luvut olivat Saksassa ja Itävallassa, yli 70 prosenttia. Samat maat mitataan työhönottokokeissa matalan syrjinnän maiksi, joten koettu syrjintä ja työnantajan mitattu käytös eivät ole sama asia eivätkä aseta maita samaan järjestykseen. Vain 9 prosenttia ilmoitti kokemastaan syrjinnästä viranomaiselle, joten viranomaistilastot eivät mittaa ilmiön laajuutta.

Ukrainasta paenneet jakautuivat Euroopan maihin lähes satunnaisesti, joten heidän työllisyytensä vertailu kertoo järjestelmistä eikä ryhmästä. Vuonna 2024 työssä oli Puolassa 65 %, Britanniassa 61 %, Liettuassa 53 %, Tšekissä 51 % ja Saksassa noin 27 %. IAB nimeää eron syiksi työmarkkinoille pääsyn helppouden, kielivaatimukset, tutkintojen tunnustamisen keston, lastenhoidon riittävyyden ja tukitason. Saksan malli painottaa ensin kielikoulutusta, mikä siirtää työllistymistä myöhemmäksi. Kolme neljästä tulijasta on naisia.

Tanska leikkasi heinäkuussa 2002 uusien pakolaisten toimeentulotukea noin 40 prosentilla, ja aiemmin tulleet jäivät entiselle tasolle. Asetelma erottaa tuen tason muista tekijöistä, koska maa, työmarkkinat ja työnantajat olivat samat. Työllisyys nousi ensimmäisenä vuonna 10 prosentista 19 prosenttiin, mutta vaikutus ansioihin ja työllisyyteen hiipui noin viidessä vuodessa. Samaan aikaan köyhyys kasvoi ja toimeentulorikollisuus, lähinnä näpistykset, lisääntyi viiden ensimmäisen vuoden aikana aikuisilla 5 ja nuorilla 12 prosenttiyksikköä. Leikkaus kumottiin vuosikymmen myöhemmin.

Työttömyysloukuksi määritellään tilanne, jossa työllistymisveroaste ylittää 80 prosenttia, ja tuloloukuksi tilanne, jossa efektiivinen marginaaliveroaste ylittää 70–80 prosenttia. Korkeimmat asteet ovat yksinhuoltajilla, lapsiperheillä joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä, sekä yksin asuvilla. Vaikutus syntyy työttömyysetuuksien, yleisen asumistuen, päivähoitomaksujen ja marginaaliveron yhteisvaikutuksesta. Luvut koskevat koko väestöä eivätkä erikseen maahanmuuttajia. Mekanismi koskettaa maahanmuuttajaperheitä keskimääräistä useammin siksi, että ne ovat suurempia ja pienituloisempia, ei siksi että säännöt olisivat heille erilaiset.

EU:ssa toisesta EU-maasta muuttaneet ovat työssä kantaväestöä useammin ja EU:n ulkopuolelta muuttaneet harvemmin, mutta ero syntyy ensisijaisesti naisista. Puolassa, Tšekissä ja Italiassa EU:n ulkopuolelta muuttaneet miehet ovat työssä kantaväestön miehiä useammin. Suurimmat erot ovat Alankomaissa, Sveitsissä, Norjassa, Ruotsissa ja Belgiassa, eli maissa joissa sosiaaliturva on kattava ja palkkojen alaraja korkea.